Tupakkapurkki tekee kodin

Tänään sain vietyä Talolle tupakkapurkin. Siitä tuli ihmeen kotoisa olo. Toki syynä voi olla sekin, että päästiin ensimmäistä kertaa isännän kanssa kahdelleen Talolla käymään.

Eipä siellä ihmeellisiä tullut tehtyä, lämmitettiin molempia kerroksia ja kovasti suunniteltiin. ..tai minä suunnittelin ja selostin ukolle innoissani suunnitelmiani ja ukko pyöritteli silmiään ja oli selkeästi pahoillaan vuokranantajan puolesta, joka joutuu minun kanssani nämä jutut käymään läpi parin päivän päästä.

Tarkoitus olisi siis muuttaa tuohon 1800-luvun puolivälin paikkeilla rakennettuun Taloon, jota on sittemmin laajenneltu ja remontoitu ja "remontoitu". Nykyinen omistaja ei aio jäädä Taloa asuttamaan, vaan on tässä syksyn ja talven mittaan pistänyt sitä kuntoon. Tupaan on tehty enemmän tilaa avaamalla seiniä ja yksi seinä on putsattu hirrelle. Keittiön paikka on vaihtunut ja yläkertaan on ilmestynyt vessa.

Kaikista (okei, aika monesta) omistajan ratkaisuista en ole ihan samaa mieltä, mutta uskoisin, että niistä päästään kuitenkin yhteisymmärrykseen. Esimerkiksi yläkerran keittiö (kyllä, alakerrassa on omansa) saa minun mielestäni painua sinne, missä päivä ei paista.
Omistajan oli siis tarkoitus tehdä Taloon asunnot molempiin kerroksiin ja täten vuokrata kahta eri asuinhuoneistoa. Mutta kun nyt me olisimme sinne muuttamassa, niin yläkerrassa sijaitsevaa keittiötä ei todellakaan tarvita. Ja sitäpaitsi, se kusee lastenhuoneen feng shuit.

Itsellä on selvät suunnitelmat mitä talon interiöörille tapahtuu, jos vain saan vapaat kädet. Katot maalautuvat valkoisiksi, keittiön ulkonäkö menee kokonaan uusiksi (hooray for the dc-fix!), eteisen paneelit menevät myöskin valkoiseksi ja tapettia ilmestyy sinne sun tänne, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Haluan ratkaisuillani pitää yllä Talon henkeä ja mitään ultramodernia ei näkyvissä ole. Valkoista lautapintaa ja vaaleanpunaisia pioneita, näistä pilvilinnani rakentuvat.

Jo het ensimmäisestä kuvasta selviää, miksi blogin nimi on Remppahelevetti